Ainut elokuva jonka olen nähnyt elokuvateattereissa kaksi kertaa. Ostin dvd:n heti kun sen vain satuin näkemään, ja reilusti yli kymmenen katselukerran jälkeen rakastan sitä edelleen.
Tämä animaatioelokuva on DreamWorksin tekemä. Kuten DreamWorksiltä on tultu odottamaan, tämä filmi on kauniisti animoitu ja toteutettu.
Leffan päähenkilö on Megamind, isopäinen ja sini-ihoinen avaruusolio, joka on omistanut kokoelämänsä superkonnan uralle. Tavallisesti suunnitelma kulkee näin: hän kidnappaa toimittajan, neiti Ritchin, kutsuu vastustajansa, eli Metromiehen, ja yrittää tuhota tämän. Megamind kuitenkin aina epäonnistuu suunnitelmissaan, ja Metromies raahaa hänet takaisin vankilaan.
Elokuva alkaa siitä, että Megamind on tippumassa kuolemaansa. Siitä sitten otetaankin vähän takapakkia, ja kerrotaan kuinka tänne on päästy, eli suurin osa elokuvasta on kerrottu takaumana. Paljoa en viitsisi juonesta kertoa, kun heti tulisi spoilereita. Itselläni kävi niin onnellisesti, että menin katsomaan Megamindin ilman, että näin trailereita, sillä tämän elokuvan trailerin paljastaa varsin paljon juonesta. Suosittelisinkin olemaan katsomatta sitä, mikäli vain siihen kykenet.
Parasta antia tässä elokuvassa on sen hahmot. Toimittaja, jota Megamind alvariinsa kidnappaa, Roxanne Ritchi, on itsenäinen nainen, joka pystyy tekemään omia päätöksiä. Hän ei ole mikään neito pulassa, ja se kyllä ainakin minun sydäntäni lämmittää. Megamind taas on hyvinkin sympaattinen ja ihana hahmo, ja hänen ystävyytensä hänen kalaystävänsä Minionin (joka liikkuu ympäriinsä robottigorilla-asussa) on erittäin hyvin kuvattu.
Elokuvan soundtrackista pidän melkoisesti. Taustalla soi mm. AC/DC:n Back in Black ja Highway to Hell, Guns ‘N Rosesin Welcome to the Jungle, sekä Michael Jacksonin Bad. Ja hyvin niitä on käytettykin. Kun Welcome to the Jungle lähtee soimaan, niin oijoi. Se on selvästi kyllä yksi leffan kohokohdista.
Suosittelen katsomaan elokuvan niin englanniksi kuin suomeksikin. Pidän molempia versioita hyvinä, mutta paikoittain pidän suomenkielisestä dubista enemmän (tämä on melko harvinaista minulle). Johtuneeko tämä siitä, että englanninkielinen versio nojaa tunnistettaviin julkkisääniin, joita en tunnista.
Elokuva kannattaa katsoa loppuun ihan tekstejä myöten, koska siellä tulee vielä pieni pätkä lisää.
Tämä elokuva vaatii katsojaltaan nahkavaatteita ja piikkejä. Viimeistään katselemisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti