keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Episodi 3: The Woman, K18. ”not every monster lives in the wild.”

Piilottakaa vaimot ja lapset kaappeihinne, ja luojan tähden paetkaa, sillä nyt ei puhuta lasten elokuvasta.

The Woman on väkivaltainen kauhudraama, joka osaa olla myös hupaisa ja hauskuuttava, vaikka käsittelee vaikeita aiheita. Periamerikkalainen perheenisä (Sean Bridges) löytää metsästä todellisen villinaisen (Pollyanna McIntosh). Hän päättää vangita naisen kotiinsa aikeenaan sivistää hänet. Villinaisesta tulee koko perheen pikku projekti, ja perheen sisäiset synkät salaisuudet alkavat paljastua. Päällepäin perhe on aivan kuin mikä tahansa ''onnellinen'' perhe, mutta perheenjäsenten pinnan alla sykkii jotain muuta. Kaikki ei taida olla hyvin. Ja mikä on tämä salaperäinen villinainen luonnoltaan?

Varoitettakoon, että The Woman osaa olla varsin shokeeraava ja brutaali, mutta ei se mässäille raakuudella. Se herättää keskustelua naisen asemasta ja yleensä ihmisten humaaniudesta. Elokuvan kiehtovuus piilee vaikeiden asioiden kierossa ja satiirimaisessa esitystavassa. Aiheet liikkuvat kaukana hauskuuden riman alapuolella, mutta silti asioiden tapa tapahtua, älykkään kylmällä tavalla, on pakostakin koominen.

The Woman on omalla mielettömällä tavallaan hyvänmielen kauhuelokuva, sillä sen henkilögalleriassa on myös sympaattisia henkilöhahmoja. Elokuvasta voi jäädä hyvä mieli, jos osaa nauraa sen älyttömyyksille. Muuten se voi olla vaikeampaa, ja raastavampaa katsottavaa. Jos sappinesteet pysyvät jotakuinkin sisällä, ja suolenpätkät tai verikekkerit eivät inhota liikaa, niin elokuvaa voi ilomielin suositella. Sitä paitsi elokuvan musiikkiraita on loistava. Paljon kauheampiakin ja voimakkaampia elokuvia on tehty, mutta teitä on varoitettu.

The Woman oli syksyn 2011 Night Visions -elokuvafestivaalien kohutuimpia elokuvia Suomessa. Night Visions on mainintojen ja tutustumisen arvoinen tapahtuma, joka tarjoaa kaikenlaisia elokuvia ympäri maailmaa genreistä välittämättä. Night Visions on syy miksi valitsin The Womanin.

Kauhukerroin: kolmen arven kidutusta, lieviä painajaisia ja yksi klovni, mutta ei traumoja.

Elokuva voi vaatia kauhuelokuva-ajokortin, lievää mielenvikaisuutta tai sitten pelkästään todella huonoa huumorintajua. Sekään ei ole välttämätöntä, sillä kaikesta selviää yhden tai muutaman oluen jälkeen reippaasti kuin lapsi ensimmäisestä koulupäivästä. Sukupuolella voi mahdollisesti olla merkitystä elokuvakokemuksen kannalta, eli naiset ja feministit varautukaa, ja misogyynit menkää pois.

The Woman, 103 min, esikoisohjaus: Lucky McKee, USA 2011

Perustuu kulttikirjailija Jack Ketchumin tekstiin.

TRAILERIIN

"NIGHT VISIONS ON SUOMEN SUURIN, VANHIN MUTTA MYÖS KAUNEIN ELOKUVAFESTIVAALI, JOKA KESKITTYY AINOASTAAN ASIALLISIIN ELOKUVIIN."



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Episodi 2: The Rocky Horror Picture Show

Tämä kulttiklassikko ei ole kauhuelokuva, vaikka nimestä voisin niin päätellä, vaan musikaali ja scifiparodia. Elokuvasta voi nauttia, vaikkei scifi-genrestä oikeastaan mitään tietäsikään, kuten oma katsomiskokemukseni todistaa.

Juuri kihlautuneiden Bradin ja Janetin autosta puhkeaa rengas, ja he päätyvät etsimään apua Frank N. Furterin linnasta. Tohtori Furter tekee dramaattisen ja unohtumattoman sisääntulon kappaleella Sweet Transvestite. Kiltti ja kunnollinen pariskunta (Brad ja Janet) oudoksuvat ja pelkäävätkin Furterin linnan sisäistä maailmaa, mutta silti se onnistuu vaikuttamaan heihin syvästi.

Elokuvan alku on verrattain hidas, ja ensimmäisellä katsomiskerralla olinkin varsin hämmentynyt tämän takia. Miten tämä liittyy dvd-boksin kannessa näkyvään naiseksi pukeutuneeseen mieheen? Siinä vaiheessa kun omasta mielestäni koko leffan paras biisi, eli Time Warp, pärähtää soimaan, alkavat asiat todella mennä eteenpäin, ja vauhdilla.

Suosittelisin laittamaan tekstitykseksi ”English for the hearing impaired”, koska suomenkielisissä teksteissä laulujen sanoja ei käännettä ollenkaan, vaikka laulut vievätkin tarinaa eteenpäin (näin on ainakin 25-vuotis juhlajulkaisu-dvd:ssä). Vaikka englantia osaisikin hyvin, suosittelen tekstitystä silti, koska se auttaa paljon mm. laulujen sanojen kanssa.

Tämä elokuva kestää, ellei suorastaan vaadi useampia katsomiskertoja. Sen maailmaan täytyy tietyllä tavalla totutella, ja asioita menee helposti ohi. Vasta kolmannella katsomiskerralla ymmärsin, miten Eddie oikeastaan liittyi elokuvan juoneen (tekstitys auttoi tässä). Se kun mainitaan yhdessä lauseessa ohimennen.

The Rocky Horror Picture Show on elokuva, jonka koen olevan lähes osa yleissivistystä. Jotkut voivat kokea sen kaiketi liian outona, mutta kunhan lähestyy tätä leffaa avoimin mielin, niin uskon että kuka tahansa voi saada siitä edes jotain irti.

Haluaisin vielä mainita, että elokuvan loppupuolelta löytyy myös varsin kaunis sanoma useamman kappaleen kokonaisuudesta Floorshow: ”Don’t dream it. Be it”. Mietipä sitten sitä.

Tämä elokuva vaatii katsojalta kolme hyppyä vasemmalle, ja neljä askelta oikeaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Episodi 1: Lopun alku

Tervetuloa liikkuvan kuvan maailmaan.

Tähän blogiin on tulossa elokuva-arvosteluja todennäköisesti keskiviikkoisin ja sunnuntaisin ensi viikosta lähtien. Viisi kirjoittajaa tarjoaa unohtumattomia näkökulmia ainakin helmikuun loppuun asti.

Erinomaisia elokuvahetkiä toivottaa,
Liikkuvan Kuvan Liitäjät