sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Episodi 2: The Rocky Horror Picture Show

Tämä kulttiklassikko ei ole kauhuelokuva, vaikka nimestä voisin niin päätellä, vaan musikaali ja scifiparodia. Elokuvasta voi nauttia, vaikkei scifi-genrestä oikeastaan mitään tietäsikään, kuten oma katsomiskokemukseni todistaa.

Juuri kihlautuneiden Bradin ja Janetin autosta puhkeaa rengas, ja he päätyvät etsimään apua Frank N. Furterin linnasta. Tohtori Furter tekee dramaattisen ja unohtumattoman sisääntulon kappaleella Sweet Transvestite. Kiltti ja kunnollinen pariskunta (Brad ja Janet) oudoksuvat ja pelkäävätkin Furterin linnan sisäistä maailmaa, mutta silti se onnistuu vaikuttamaan heihin syvästi.

Elokuvan alku on verrattain hidas, ja ensimmäisellä katsomiskerralla olinkin varsin hämmentynyt tämän takia. Miten tämä liittyy dvd-boksin kannessa näkyvään naiseksi pukeutuneeseen mieheen? Siinä vaiheessa kun omasta mielestäni koko leffan paras biisi, eli Time Warp, pärähtää soimaan, alkavat asiat todella mennä eteenpäin, ja vauhdilla.

Suosittelisin laittamaan tekstitykseksi ”English for the hearing impaired”, koska suomenkielisissä teksteissä laulujen sanoja ei käännettä ollenkaan, vaikka laulut vievätkin tarinaa eteenpäin (näin on ainakin 25-vuotis juhlajulkaisu-dvd:ssä). Vaikka englantia osaisikin hyvin, suosittelen tekstitystä silti, koska se auttaa paljon mm. laulujen sanojen kanssa.

Tämä elokuva kestää, ellei suorastaan vaadi useampia katsomiskertoja. Sen maailmaan täytyy tietyllä tavalla totutella, ja asioita menee helposti ohi. Vasta kolmannella katsomiskerralla ymmärsin, miten Eddie oikeastaan liittyi elokuvan juoneen (tekstitys auttoi tässä). Se kun mainitaan yhdessä lauseessa ohimennen.

The Rocky Horror Picture Show on elokuva, jonka koen olevan lähes osa yleissivistystä. Jotkut voivat kokea sen kaiketi liian outona, mutta kunhan lähestyy tätä leffaa avoimin mielin, niin uskon että kuka tahansa voi saada siitä edes jotain irti.

Haluaisin vielä mainita, että elokuvan loppupuolelta löytyy myös varsin kaunis sanoma useamman kappaleen kokonaisuudesta Floorshow: ”Don’t dream it. Be it”. Mietipä sitten sitä.

Tämä elokuva vaatii katsojalta kolme hyppyä vasemmalle, ja neljä askelta oikeaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti