© Dimension Films
Elokuva perustuu Cormac McCarthyn samannimiseen kirjaan. Kuolemaa tekevän maailman halki matkustaa isä (Viggo Mortensen) ja poika (Kodi Smit-McPhee) määränpäänään etelärannikko. Kasvit ja eläimet ovat kuolleet ja ruokaa on lähes mahdotonta löytää. Kannibalismi on yleistä ja jengit metsästävät ihmisiä tienvarsilla. Isällä ja pojalla on mukanaan eloon tarvittavat varusteet, joita he kuljettavat ostoskärryssä.
Isä kantaa mukanaan revolveria, jossa on kaksi luotia. Ne eivät ole metsästämistä varten, eikä niistä ole paljoa apua tulitaistelussa jengejä vastaan. Ne ovat aivan muuhun tarkoitukseen.
Elokuva on katsomiskokemuksena erittäin raskas. Se näyttää, mitä hengissä selviäminen raaimmillaan on kun peitto viedään luurangolta ja varkaalta viedään vaatteita myöten. Vain pojan pelokkaat vaatimukset hyviksinä pysymisestä tuntuvat pitävän isän jotenkin humaanin puolella.
Harmaan eri sävyt ovat suurimmaksi osaksi ainoat elokuvan värit. Apocalyptisessa maisemassa kuolleiden puiden kaatuminen on komea näky ja hylätyt talot ja moottoritiesilta luovat aavemaisen tunnelman. Tunnelmaa lisää myös hahmojen nimettömyys. He ovat keitä tahansa ihmisiä. Me voisimme olla he.
Ainoa huono puoli Tiessä on pituus. Raastavia tapahtumia ei katsoisi mielellään lisää, mutta niin niitä vain vyöryy ruudulle edelliset ohitettua. Kun poika kertoo isälleen toivovansa olevansa äitinsä luona, alkaa huuli väpättää pahemman kerran.
Vaikka elokuvan päärooleissa on miesnäyttelijöitä, täytyy antaa Charlize Theronille täydet pisteet roolityöstään perheen äitinä. Hän ilmestyy isälle unissa, jotka isä tulkitsee merkiksi siitä, että kuolema on lähellä, sillä silloin, kun näkee painajaisia, tietää jatkavansa vielä taistelua.
Elokuvan musiikista ei voi paljoa sanoa. Enimmäkseen vallitsee hiljaisuus ja sen rikkoo isän kerronta. Kerronnassa on paljon kohtia, jotka jäävät mieleen ja joita tekisi mieli siteerata tähän, mutta parhaiten ne sopivat omille kohdilleen elokuvaan.
Ostin McCarthyn kirjan viimeisillä dollareilla Miamin lentokentältä Floridan matkan loppuhetkillä. Aloitin lukemisen ja muutaman sivun jälkeen aloin alleviivaamaan lyijykynällä mielestäni merkittäviä lauseita, joita alkoikin olla hyvin paljon. En ole koskaan tehnyt muille kirjoille niin, mutta nyt piti saada hyvät kohdat merkattua. En ole ehtinyt lukea kirjaa loppuun vielä, sillä elokuvan näkeminen sai minut välttelemään sitä, mutta luen sen vielä jonain päivänä.
Katsoaksesi elokuvan tarvitset tulen sisälläsi. Herkempien katsojien kannattaa paastota.
Elokuvan kotisivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti