© Sony Pictures Classics
Jos elokuvan nimessä mainitaan häät ja pääosaa esittää Anne Hathaway, voi suoraan pirauttaa kamuille ”Hei, mulla olis yks aivot narikkaan hääkomedia. Tuutteko kattomaan?” Voiko sittenkään?
Rachel Getting Married kertoo kylläkin Rachelin häistä, mutta ne eivät ole seuraus, niin kuin usein komedioissa on tapana, vaan syy. Kym (Anne Hathaway) tulee kotiin vieroituksesta sisarensa häiden ajaksi. Aluksi hänet otetaan vastaan lämpimästi, mutta pian perheen sisäiset tragediat ja katkeruudet tulvahtavat pintaan, sillä Kym ei pelkää sanoa, mitä ajattelee.
Juonesta en tahdo enempää paljastaa, sillä tämä elokuva on niitä, jotka kertakatsomisella jäävät todella hyvin mieleen. Perheen suurimmasta tragediasta ripotellaan vihjeen palasia sinne tänne muun muassa tiskikoneentäyttökisaan, kunnes se selviää. Elokuvan loppuratkaisu oli mielestäni yllättävä, mutta hyvin toimiva.
Elokuvan parasta antia ovat sen henkilöt, erityisesti Kym ja Rachel. Arvostan Anne Hathawayta näyttelijänä nykyisin paljon enemmän kuin ennen elokuvan katsomista. Hänelle voisi antaa lisää luonnerooleja. Sisarten välillä nähdään niin naurun remakkaa kuin pistäviä yhteenottoja.
Soundtrackista voisi mainita sen verran, että koska häät ovat Intialais-tyyliset, on musiikkikin sen mukaista. Elokuvassa on pitkä tanssikohtaus häiden aikana, jolloin musiikki on jo hypnoottista.
Tämä elokuva ei sovellu aivot narikkaan -elokuvaksi. Se soveltuu ihmissuhteiden ja tekojensa vastuun pohdintaa hakevalle. Siinä ei ole kamerakikkoja, erikoistehosteita tai muuta ylimääräistä, vain hyvä tarina, jossa on asiaa. Tosin elokuvan nähtyä voi olla tarvetta aivot narikkaan -elokuvalle.
Katsoaksesi tämän elokuvan tarvitset hiukan masokismia ja suklaalevyn.
Ja kotisivut löytyypi täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti