Episodi 12: Another earth

© Fox entertainment

Entä, jos yllättäen taivaankannelle ilmestyisi planeetta Maan kaksoiskappale, jossa kaikki olisi kuin maapallolla? Tässä toisessa Night Visionsin suosikeista uidaan pohdintojen syvissä vesissä. Another earth on vuonna 2011 pienemmällä budjetilla valmistunut kiinnostava sci-fi draama. Se on ilahduttavan erilainen ja aiheeltaan tuore elokuvamaailmassa, vaikka sen käsittelemät teemat ihmisten ongelmista ovat tuttua kauraa.

Tuona omituisena yönä, kun Maata muistuttava planeetta havaitaan, nuoren opiskelijatytön sekä menestyvän säveltäjän tiet kohtaavat ensimmäisen kerran traagisessa onnettomuudessa. Tuon illan jälkeen Rhoda Williamsin (Brit Marling) elämä on jatkuvaa kamppailua omatuntonsa kanssa samalla, kun säveltäjä John Burroughs, (William Mapother) saa painia suuren surunsa kanssa, johon alkaa yhdistyä avaruudellista toivoa ja kiehtovia ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Elokuvaa voi suositella jo pelkästään mukavan rauhallisen ääniraidan, ja super kauniin pääosaesittäjän sekä lahjakkaan kirjoittajan, Brit Marlingin tähden, joka on myös elokuvan toinen käsikirjoittaja.

Elokuvan katsoaksesi, et välttämättä tarvitse Hobble-avaruusteleskooppia, mutta laajentunut katsomus maailmankaikkeuteen voisi helpottaa.

Kotisivut (traileri ja muuta jännää.)

Episodi 11: Liikkuva linna

Tämä elokuva on suosikkini Miyazakin ohjaamista elokuvista, tai ainakin niistä, jotka olen nähnyt.

Liikkuvan linnan päähenkilö on Sophie, vaatimaton nuori hatuntekijä. Vanhin sisko jättää perheen hattukaupan kun noita Turhatar kiroaa hänet vanhukseksi. Sophie lähtee etsimään apua kiroukseensa, ja päätyy linnunpelättiä seuratessaan velho Howlin liikkuvaan linnaan. Linnaa pitää liikkeessä tulidemoni Calcifer, ja siinä on ovi joka johtaa moneen paikkaan. Kaikista oudoin asia linnassa on ehkä kuitenkin sen omistaja, turhamainen pelkuri Howl, jonka kerrotaan syövän nuorten neitojen sydämiä, ja olevansa itse sydämetön. Sota on syttynyt, ja kuningas kutsuu kaikki velhot ja noidat auttamaan, mutta Howl ei tahdo mennä. Kaiken tämän keskellä Turhatar etsii Howlia omia tarkoitusperiään varten.

Parasta elokuvassa sanoisin olevan Sophien asenne muodonmuutokseensa. Hän toki aluksi järkyttyy vanhentunutta ulkomuotoaan, mutta pian ryhdistäytyy, ja päättää, ettei tuo tilanne mikään maailmanloppu ole. Sophie jopa toteaa, tosin ei kaiketi aivan tosissaan, että ainakin hänen vaatteidensa tyyli sopii paremmin hänelle kuin ennen.

Sophien muutos vanhuuteen ja sieltä välillä nuoruuttakin kohti on erittäin hienoa katsottavaa, kuten animaatio tässä elokuvassa ylipäätänsä. Erityisesti haluan myös nostaa esille Howlin huoneessa taustalla oleva yksityiskohtien kirjo, jota olisin voinut jäädä tutkimaan pitemmänkin aikaa. Ei kuitenkaan ole niin, että nämä yksityiskohdat häiritsisivät runsaudessaan, vaan ne luovat tunnelmaa, ja niissä silmän on hyvä viipyillä hiljaisempina hetkinä.

Kehotan katsomaan elokuvan alkuperäiskielellä, eli japaniksi. Japanissa ääninäyttely yleisesti ottaen on aivan eri luokkaa kuin Suomessa, ja tämä näkyy Liikkuvan linnankin eri versioissa. Kaikista taidokkain ääninäyttelysuoritus leffassa on Sophieta esittävä Chieko Baisho. Sophien muutokset nuoruudesta vanhuuteen ja takaisin ovat vaikuttavia niin visuaalisesti kuin äänenkin puolesta.

Liikkuva linna perustuu samannimiseen kirjaan, jota myös suosittelen lämpimästi. Katso kuitenkin elokuva ennen kuin luet kirjan, sillä ne ovat hyvin paljolti omat maailmansa. Luulen, että olisin itse ainakin ollut jonkin verran pettynyt elokuvaan, jos olisin lukenut kirjan ensin. Kirjaan kun mahtuu paljon enemmän tavaraa, ja tämä tavara sattuu olemaan hyvin laadukasta.

Tämä elokuva vaatii katsojalta kenties pilvissä liikkuvia linnoja.

Liikkuvan linnan viralliset nettisivut

Pahoittelen päivityksen myöhästymistä nettiyhteyden puuttumisen takia.

Episodi 10. The Fountain

Elokuva, jonka päätin katsoa nähtyäni siitä yhden kuvan netissä.

The Fountainissa on kolme aikatasoa, kolme tarinaa, joita kerrotaan limittäin. 1700-luvulla konkistadori Tomas Creo etsii Etelä-Amerikan viidakosta piilotettua Elämänpuuta,josta Raamatussa kerrotaan. Puun avulla kuningatar Isabella voisi voittaa vaikutusvaltaisen papin, joka yrittää syöstä tämän vallasta. vuonna 2005 tohtori Tom Creo yrittää löytää parannuksen vaimonsa aivokasvaimeen. Izzy Creo on kirjailija, joka kirjoittaa kirjaa konkistadorista, joka etsii Elämänpuuta. 2500-luvulla astronautti Tommy Creo matkaa kohti kuolevaa tähteä kuplassa, jonka sisällä on kuoleva puu, jonka sisällä on hänen rakastamansa Izzy.

Kuten aikaisemmista arvosteluista voi päätellä, visuaalisuus on hyvin lähellä tämän katsojan sydäntä. Tässä elokuvassa visuaalisuus on puoli ruokaa. Elokuva tarjoaa upeita maisemia Mayojojen temppelistä kuolevan tähden keskukseen. Kuva, jonka näin netissä, oli kuningatar Isabellasta ja astronautti Tomista kuplan sisällä. Parhaat kohtaukset tapahtuvat kuitenkin aivan jokapäiväisissä maisemissa.

DVDn takakannessa elokuvaa luonnehditaan rakkaustarinaksi, joka voittaa ajan. Mielestäni tämän rinnalle on nostettava kuolema ja sen kohtaaminen. Hugh Jackman ja Rachel Weisz onnistuvat kuvaamaan epätoivoa, jossa kuolema on sairaus muiden joukossa, joka odottaa parantamista sekä kuoleman hyväksymistä osaksi elämän kiertokulkua. Clint Mansellin musiikille kuuluu myös kiitos tunnelman luojana.

Selkeää juonta elokuvasta ei kannata etsiä. Eri tasoissa esiintyy samoja elementtejä ja esineitä, kuten sormus, puu ja tähdet. Ohjaaja Darren Aronofsky onkin sanonut, että elokuvan tulisi mieluummin herättää kysymyksiä vastaamisen sijaan.

Katsoaksesi elokuvan tarvitset viherpeukalon ja kaukoputken.

Episode 9: Touching the void

Tässä tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa käydään koskettamassa tyhjyyden rajapintaa. Katselija raahataan dokumenttimaisesti kahden englantilaisen kiipeilijän matkaan Perun Andeille, jossa he kokivat vuonna 1985 elämänsä pysäyttäviä hetkiä ihmisyydestä ja luonnosta, karussa vuoristossa, kylmyyden ja tyhjyyden keskellä.

Tapahtumat on kuvattu Perun mahtavissa maisemissa. Oikeisiin tapahtumiin konstruoidun seikkalun aikana päähenkilöt tulevat lähelle katsojaa kertomaan kokemuksistaan. Se on koskettava ja uskomaton tarina hienoilla kuvauksilla, ja on ansainnut elokuvapalkintonsa.

Elokuva vaatii seikkailunhenkeä ja korkeissa paikoissa lisähappea.

Hyvää uutta vuotta täältä vuorilta, Espanjan aurigosta.

Traileriin

Episodi 8: Megamind

Ainut elokuva jonka olen nähnyt elokuvateattereissa kaksi kertaa. Ostin dvd:n heti kun sen vain satuin näkemään, ja reilusti yli kymmenen katselukerran jälkeen rakastan sitä edelleen.

Tämä animaatioelokuva on DreamWorksin tekemä. Kuten DreamWorksiltä on tultu odottamaan, tämä filmi on kauniisti animoitu ja toteutettu.

Leffan päähenkilö on Megamind, isopäinen ja sini-ihoinen avaruusolio, joka on omistanut kokoelämänsä superkonnan uralle. Tavallisesti suunnitelma kulkee näin: hän kidnappaa toimittajan, neiti Ritchin, kutsuu vastustajansa, eli Metromiehen, ja yrittää tuhota tämän. Megamind kuitenkin aina epäonnistuu suunnitelmissaan, ja Metromies raahaa hänet takaisin vankilaan.

Elokuva alkaa siitä, että Megamind on tippumassa kuolemaansa. Siitä sitten otetaankin vähän takapakkia, ja kerrotaan kuinka tänne on päästy, eli suurin osa elokuvasta on kerrottu takaumana. Paljoa en viitsisi juonesta kertoa, kun heti tulisi spoilereita. Itselläni kävi niin onnellisesti, että menin katsomaan Megamindin ilman, että näin trailereita, sillä tämän elokuvan trailerin paljastaa varsin paljon juonesta. Suosittelisinkin olemaan katsomatta sitä, mikäli vain siihen kykenet.

Parasta antia tässä elokuvassa on sen hahmot. Toimittaja, jota Megamind alvariinsa kidnappaa, Roxanne Ritchi, on itsenäinen nainen, joka pystyy tekemään omia päätöksiä. Hän ei ole mikään neito pulassa, ja se kyllä ainakin minun sydäntäni lämmittää. Megamind taas on hyvinkin sympaattinen ja ihana hahmo, ja hänen ystävyytensä hänen kalaystävänsä Minionin (joka liikkuu ympäriinsä robottigorilla-asussa) on erittäin hyvin kuvattu.

Elokuvan soundtrackista pidän melkoisesti. Taustalla soi mm. AC/DC:n Back in Black ja Highway to Hell, Guns ‘N Rosesin Welcome to the Jungle, sekä Michael Jacksonin Bad. Ja hyvin niitä on käytettykin. Kun Welcome to the Jungle lähtee soimaan, niin oijoi. Se on selvästi kyllä yksi leffan kohokohdista.

Suosittelen katsomaan elokuvan niin englanniksi kuin suomeksikin. Pidän molempia versioita hyvinä, mutta paikoittain pidän suomenkielisestä dubista enemmän (tämä on melko harvinaista minulle). Johtuneeko tämä siitä, että englanninkielinen versio nojaa tunnistettaviin julkkisääniin, joita en tunnista.

Elokuva kannattaa katsoa loppuun ihan tekstejä myöten, koska siellä tulee vielä pieni pätkä lisää.

Tämä elokuva vaatii katsojaltaan nahkavaatteita ja piikkejä. Viimeistään katselemisen jälkeen.

Megamindin viralliset nettisivut

Episodi 7: Kaksin karkuteillä

On jouluaattoaamupäivä. Selaat TV:stä kaikki kanavat ja tulet siihen tulokseen, että osaat ulkoa Ihmeellinen on elämän ja Disneyn suosikkileffauusinnat. Joulupukin kuuma linja saa sinut voihkimaan tuskasta. Mikä neuvoksi? Uusin Disney-klassikko tietenkin!

Kaksin karkuteillä on Disneyn 50. klassikko. Tällä kertaa seikkaillaan Tähkäpää-sadussa. Tähkäpää (Mandy Moore / Maria Ylipää) täyttää pian kahdeksantoista ja haluaa syntymäpäivänään päästä katsomaan yöllä taivaalla leijuvia valoja, jotka ilmestyvät aina hänen syntymäpäivänään. Tähkäpään äiti, Gothel ei liiemmin innostu tytön toiveesta ja kieltää Tähkäpäätä poistumasta tornista, jossa hän on asunut niin kauan kuin muistaa.

Tähkäpää pääsee kuitenkin reissuun mestarivaras Flynn Rider (Zachary Levi / Lauri Tähkä) paetessa sotilaita Tähkäpään torniin. Kun Goethel huomaa Tähkäpään lähteneen tornista, hänen on lähdettävä hakemaan tyttö takaisin, sillä Tähkäpään 20-metrinen hiuspehko on paljon muutakin kuin kätevä vinssi torniin noustessa.

Disneyn uusimmat prinsessaelokuvat ovat siitä mahtavia, että niiden naissankarit ovat saaneet kosolti sisua sitten Tuhkimon ja Prinsessa Ruususen. Tähkäpää ja Flynn muodostavat tasavahvan päähenkilöparin, jonka seikkailussa heiluu niin hiukset kuin valurautapaistinpannukin. Tyyliltään elokuva on lähempänä Dreamworksin Shrek-elokuvia kuin perinteisiä Disney-klassikoita. Kerronnasta vastaa Flynn omalla vähemmän objektiivisella tavallaan.

Suosittelen katsomaan elokuvan alkuperäisellä ääniraidalla ja englanninkielisillä teksteillä. Silloin lauluista saa parhaiten kaiken irti. Mieleen jäävimpiä kappaleita on aloitusraita When will my life begin jossa Tähkäpää hoitaa yhtä monta kotiaskaretta yhden päivän aikana kuin allekirjoittanut viikossa. I've Got a Dream -kappaleessa Söötin ankan majatalon (ulkoisesti) vähemmän söötit kanta-asiakkaat puhkeavat laulamaan mitä erikoisimmista unelmistaan. I See the Light on pakollinen herkkisbiisi, jonka aikana elokuvan animaatio nousee aivan uudelle tasolle.

En keksi tällä erää mitään miinusta elokuvasta, vaikka kuinka mietin. Tietysti voi sanoa, että elokuva ei avarra näkemystäsi universumista. Se ei käsittele maailmanloppua, politiikkaa tai seksiä. Se on lasten elokuva! Sitä voi hyvin katsoa viikonlopunviihteenä koko perheen voimalla.

Katseluvarusteeksi voi sohvalle varata valurautapaistinpannun ja hiusharjan.

Elokuvan sivut

© Walt Disney Pictures

Nauttikaa liikkuvista kuvista myös jouluna! Terveisin Liikkuvan Kuvan Liitäjät.

Episodi 6: Musta kissa, Valkoinen kissa

Tämä serbialainen pätkä on elämänmyönteinen komedia ystävyydestä ja rakkaudesta, mustalaisen mustavalkoisella huumorilla ja hyvällä musiikilla twistattuna.

Matko on kömpelö huijari, joka asustelee poikansa kanssa Tonava-joen varrella, Serbiassa. Pojan rakkaus nuoreen Idaan kukoistaa, kunnes Matkolle käy köpelösti ja hän jää velkaa kujeilevalle gangsterille, Dadanille. Dadan tahtoisi kovasti nähdä siskonsa naimisissa, ja koska mustalaisten tapojen mukaan täytyy elää, pian aletaan sopimaan haulikkohäitä nuorten välille. Monien omituisten sattumusten jälkeen sukujen välinen ikiaikainen ystävyys ja kilpakumppanuus kohtaavat jälleen mustalaisten gangsterien, eläimellisyyksien, kuoleman, petoksien ja kaiken sekasotkun keskellä.

Tahdoin tutustuttaa elokuvien ystävät tällä kertaa serbialaisen elokuvan ja ohjaaja, Emir Kusturican, maailmaan. Hänet tunnetaan muutamista vakava-aiheisista entisen Jugoslavian menneisyyttä käsittelevistä elokuvista, sekä mm. amerikkalaisesta Arizona dreams -elokuvasta. Dadanin hahmoa esittävä, Srdjan Todorovic, on myös loistava näyttelijä, joka on seurannut Emirin mukana muutamissa elokuvissa. Muutama vuosi sitten hän otti askeleen kohti hulluutta, tai mitä ikinä, tekemällä jotain aivan muuta. Suljen salaiset kansioni tähän, sillä Informbiro tuli juuri noutamaan minua.

Elokuva vaatii mustalaisen kyynelen ja ennakkoluulottomuuden kipinän.

Traileriin